Olen Aapo Kivistö-Rahnasto ja opiskelen teollista muotoilua Metropolia-ammattikorkeakoulussa. Toteutan tällä hetkellä tutkinnon toista työharjoittelujaksoa Muoviamossa. Tämä artikkeli starttaa kolmiosaisen artikkelisarjan, jossa tarkastelen kokemuksiani Muoviamosta ja pohdin teollisen muotoilun merkitystä kestävän kehityksen edistämisessä.
Risteyskohdassa
Kun teollinen muotoilija ja Muoviamo-konsepti kohtaavat, syntyy kiehtova risteyskohta, jossa kestävää kehitystä edistävät käytännöt ja innovatiivinen suunnittelu yhdistyvät. Tätä risteyskohtaa minulla on ollut etuoikeus tutkia päivittäin ja olen alkanut ymmärtää syvemmin vastuutamme kestävän tulevaisuuden tavoittelussa. Juuri tästä Muoviamon kaltaisissa hankeissa on mielestäni kyse: Ihmisten asenteiden muuttamisesta ja uusien näkökulmien tarjoamisesta käytännönläheisten keinojen kautta.
Yksilölliset kokemukset ja luovuus kestävän muotoilun voimavarana
Jokainen meistä on elämänsä ongelmanratkaisija ja jokaisella meistä on ainutlaatuinen kokemus ympäröivästä maailmasta. Nämä henkilökohtaiset kokemukset ovat arvokkaita voimavaroja kun pyrimme löytämään ratkaisuja yhteisiin haasteisiimme. Muoviverstastyöskentely herättelee vierailijoissa näitä voimavaroja, kun jokaisen yksilön ainutlaatuinen panos ja luovuus otetaan huomioon.
Työskentely muoviverstaalla lisää tietoisuutta muovin uudelleenkäytön mahdollisuuksista ja innostaa ihmisiä kokeilemaan kykyjään luovan kierrätyksen sekä uudelleenkäytön parissa.
Seuraavassa artikkelissa kerron miten ja miksi päädyin opiskelemaan teollista muotoilua ja mitä kahden ensimmäisen työharjoitteluviikon aikana tapahtui.